February 17, 2017 2 min to read

Margaret Atwood kirjoittaa synkästä tulevaisuudesta lämpimällä otteella

Category : auditoriumkirjat

Margaret Atwood (s. 18. marraskuuta 1939) on kanadalainen kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko, joka tunnetaan laajasta tuotannostaan. Hänen teoksiaan on käännetty runsaasti myös suomeksi. Hänen tuotannostaan löytyy romaaneja, novelleja, runokokoelmia ja lastenkirjoja. Pelkästään kirjoja hän on kirjoittanut yli 40 kappaletta. Kirjailijanuransa ohessa Atwood on toiminut luennoitsijana useissa kanadalaisissa yliopistoissa sekä New Yorkin yliopistossa. Hän on kunnostautunut myös keksijänä ja on ollut mukana kehittämässä kirjoittavaa robottia, jonka teknologiasta hän omistaa useita patentteja. Atwoodin runoteoksissa näkyy vaikutteita saduista ja mytologioista, jotka ovat kiinnostaneet häntä lapsuudesta asti. Hänen romaaniensa genre taas on useimmiten määritelty spekulatiiviseksi fiktioksi. Atwood toimi vuosia professorina eri yliopistoissa, mm. Columbiassa ja New Yorkin yliopistossa.

Atwood syntyi Ottawassa vuonna 1939. Hänen isänsä oli hyönteistutkija ja äitinsä ravitsemusterapeutti. Atwoodin lapsuuteen kuului runsaasti eräretkiä Pohjois-Quebecissa ja näiden retkien aikana hän kiinnostui luonnosta ja kirjoista. Atwoodien perhe muutti Torontoon vuonna 1946, jossa Margaret Atwood on asunut suuren osan elämästään. Yliopistossa Atwood opiskeli Englannin kirjallisuutta ja suuntasi opintojensa jälkeen matkustelemaan ympäri maailmaa, mm. Englantiin ja Australiaan. Hän avioitui vuonna 1968, mutta erosi miehestään vuonna 1973. Pian Atwood tapasi kuitenkin kirjailija Graeme Gibsonin ja pariskunta muutti maatilalle Toronton pohjoispuolelle Allistoniin. Vuonna 1976 heille syntyi tytär ja neljä vuotta myöhemmin perhe muutti takaisin Torontoon. Atwood on kehunut usein haastatteluissa kumppaninsa ajatusmaailmaa ja todennut saavansa inspiraatiota uusiin teoksiinsa heidän keskusteluistaan.

Atwoodin kuuluisin teos on luultavasti vuonna 1985 ilmestynyt The Handmaid’s Tale, joka on suomennettu nimellä Orjattaresi. Tarina sijoittuu lähitulevaisuuden Englantiin, jossa naiset ovat varsin heikossa asemassa totalitaarisessa yhteiskunnassa. Heidän ainoa tehtävänsä on synnyttää lapsia, eikä heillä ole lainkaan oikeuksia. Atwood voitti kirjastaan arvostetun Booker-palkinnon vuonna 1986, mutta onnistui samalla suututtamaan useat kriitikot. Hänen kirjaansa kuvailtiin häiritseväksi ja provosoivaksi. Myöhemmissä haastatteluissa Atwood on kääntänyt tämän kehuksi ja nauranut, että kriitikoiden hermostuminen vakuutti hänet siitä, että juuri tällainen kirja tarvittiin herättämään keskustelua siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa halutaan kehittää. Kirjasta on myöhemmin tehty elokuva, ooppera, radiokuunnelma ja näytelmä. Siitä otetaan edelleen uusintapainoksia ja se on noussut todelliseen klassikon asemaan.

Läpi Atwoodin tuotannon kirjailija on pyrkinyt tuomaan ahdistavia ja varoittaviakin esimerkkejä siitä, minkälaiseksi yhteiskunta voi pahimmillaan kääntyä. Hän on käsitellyt mm. luonnon saastumista kirjassaan The Year of  the Flood ja ottaa usein kirjoissaan kantaa ihmisten ja eläinten suhteeseen. Tallinnan kirjamessuilla vuonna 2015 haastateltu Atwood toteaa, että hän on tällä hetkellä erityisen kiinnostunut valtameristä. Hän muistuttaa, että jos meret tuhoutuvat niin ihminenkään ei pärjäisi. Atwoodin uusin kirja sijoittuu jälleen tulevaisuuteen. Maailmaa on tällä kertaa kohdannut pandemia ja muutamat selvinneet pyrkivät rakentamaan itselleen elinkelpoista ympäristöä sivilisaation rippeistä. Ihmisten lisäksi maailmassa asuu ihmistä läheisesti muistuttava laji, joka on kehitetty tieteellisesti. Tämä uusi laji kuitenkin vasta opettelee asioita, eikä hallitse mm. kirjallista kommunikaatiota. Atwood kuvailee kirjansa henkeä positiiviseksi, sillä ihmisillä on kuitenkin mahdollisuus vielä pelastaa maailmansa.

Haastatteluissaan Atwood korostaa kuitenkin elämästä nauttimista ja ilon merkitystä. Kirjailija haluaa siis varoittaa, muttei vello kauhukuvissa. Atwood tunnetaan ironiantaitoisena ja huumorintajuisena esiintyjänä. Hänen viimeisin projektinsa oli Norjaan perustetun Future Libraryn tilaama teos, joka suljetaan holviin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja vasta sen jälkeen ihmiset pääsevät lukemaan sen. Atwood kertoo, että kirjan kirjoittaminen jännitti, sillä kielikin on varmasti muuttunut sadan vuoden kuluttua. Hän iloitsee kuitenkin siitä, ettei hänen tällä kertaa tarvitse välittää kriitikoista.