January 25, 2017 2 min to read

Henning Mankell kertoi asuvansa toinen jalka hiekassa ja toinen lumessa

Category : auditoriumkirjat

Henning Mankell (3. helmikuuta 1948 – 5. lokakuuta 2015) oli ruotsalainen kirjailija, joka tuli tunnetuksi Kurt Wallander -rikosromaaneistaan. Wallanderin tarinoista on tehty myös tv-sarja ja elokuvia. Mankell oli tuottelias kirjailija ja käsitteli mielellään yhteiskunnallisia aiheita. Rikosromaanien lisäksi hän julkaisi useita kaunokirjallisia romaaneja. Mankellin teoksia on käännetty yli 40 kielelle ja yhteensä hänen kirjojaan on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta. Mankell sairastui syöpään vuonna 2014, kasvaimet olivat levinneet hänen niskaansa ja toiseen keuhkoonsa. Sairauden aikana hoidot vaikuttivat välillä tehoavan ja Mankell suhtautui tulevaisuuteen positiivisesti, suunnitellen uusia kirjojaan. Hän kuitenkin menehtyi nukkuessaan syksyllä 2015. Mankell oli erittäin vauhdikasta ja vaiherikasta elämää, eikä pelännyt lähteä maailmalle, milloin seikkailujen ja milloin rakkauden perässä. Hänen suurin elämänmuutoksensa oli kuitenkin ensimmäinen vierailu Afrikkaan.

Mankell oli kiinnostunut kirjoittamisesta ja kirjailijan urasta jo nuorena, mutta myös teatteri kiinnosti nuorta miestä. Opiskelu sen sijaan ei maistunut ja Mankell jättikin lukion kesken. Tämän jälkeen hän muutti Pariisiin ja työskenteli siellä yrityksessä, jossa puhdistettiin ja korjattiin klarinetteja ja saksofoneja. Soittimet olivat Mankellille tuttuja, sillä hänen isänsä oli muusikko. Pariisista Mankell suuntasi kahdeksi vuodeksi merille ja työskenteli merimiehenä. Mankell on ollut koko elämänsä kiinnostunut myös Afrikasta ja eli siellä pitkiä aikoja elämästään. Ensimmäinen kerran Mankell muutti Sambiaan norjalaisen vaimonsa kanssa 1970-luvulla ja he asuivat siellä kaksi vuotta. Vuonna 1986 Mankell pääsi toteuttamaan unelmaansa teatterityöstä, kun hänet kutsuttiin vierailemaan Teatro Avenidaan Mosambikiin. Mankell alkoi työskennellä teatterille ohjaajana ja taiteellisena johtajana, ja seuraavat 25 vuotta hän asuikin osan vuodesta Maputossa. Afrikka esiintyy myös useissa Mankellin romaaneissa ja käsittelevät maanosan elämäntapaa ja ongelmia. Mankell työskenteli myös Ruotsissa teatteriin liittyvissä hankkeissa näytelmäkirjailijana, dramaturgina, ohjaajana ja teatterinjohtajana 1970-80 luvulla.

Ensimmäinen Wallander-romaani, Kasvoton kuolema, ilmestyi vuonna 1991 kun Mankell palasi Ruotsiin tavallista pidemmän Afrikan-jakson jälkeen. Yleisö ei välittömästi vakuuttunut Wallander-sarjasta, mutta teosta myytiin kuitenkin enemmän kuin Mankellin aiempia teoksia. Kansainvälinen menestys alkoi vuonna 1998 tehden Mankellista miljonäärin. Vaikka Wallander-sarja oli näennäisesti kevyempää luettavaa kuin Mankellin aiemmat teokset, inspiroivat kirjoittajaa silti yhteiskunnan epäkohdat joita hän kritisoi päähenkilönsä kautta. Mankell oli kolme kertaa naimisissa ja hänellä on yksi poika, joka syntyi vuonna 1980. Mankellin viimeinen vaimo oli ohjaaja Eva Bergman, joka puolestaan on elokuvaohjaaja Ingmar Bergmanin tytär. Mankelilla oli läheiset välit appeensa ja hän ehti ennen kuolemaansa viimeistellä käsikirjoituksen televisiosarjaan, joka kertoo Ingmar Bergmanista. Viimeiseksi jääneessä haastattelussaan Mankell kritisoi länsimaisten ihmisten etäistä suhdetta kuolemaan. Hänen mukaansa kuolema on erotettu kaikesta arjesta ja siitä ei voi puhua avoimesti. Afrikassa on Mankellin mukaan toisin ja siellä kuoleman ajatellaan olevan luonnollinen ja erottamaton osa elämää. Mankellin mukaan vasta kuoleman hyväksyminen auttaa arvostamaan elämää. Mankell käsitteli kuolemaa myös Wallander-sarjan vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassa Rauhaton mies, jossa Wallander käsittelee ajatuksiaan kuolemaan liittyen.

Mankellia kuvataan persoonana anteliaaksi ja lämpimäksi. Hänelle oli erityisen tärkeää oikeudenmukaisuus. Vaikka Mankellin ei tarvinnut Wallander-läpimurtonsa jälkeen huolehtia rahasta, antoi hän suuren osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Mankell oli myös hyvin sitoutunut yleisöönsä. Hänen kustantajansa kertoo, että Mankell saattoi olla yleisötilaisuuteen saapuessaan äreä ja väsynyt, mutta yleisön edessä hän muuttui täysin ja vangitsi kuulijat tarinankertojan taidoillaan. Mankell puhui viimeisessä haastattelussaan myös rakkaudesta ja kehotti etsimään sen ihmisen, jonka haluat pitelevän kättäsi kun kuolet.