February 8, 2017 2 min to read

Fantasiakirjallisuuden isä J.R.R. Tolkien eli puoliksi mytologiamaailmassaan

Category : auditoriumkirjat

J.R.R. Tolkienin kolmiosainen kirjasarja Taru Sormusten Herrasta kuuluu fantasiakirjallisuuden ehdottomiin klassikoihin. 1950-luvulla ilmestynyt kirjasarja sai ensimmäiset suomennoksensa 1973. Alun perin kirjasarjaan kuului kuusi kirjaa, mutta yleisesti se on julkaistu kolmena niteenä ja tunnetaan nykyään parhaiten trilogiana. Tolkien itse toivoi, että kirja olisi julkaistu yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei halunnut ottaa riskiä, sillä teos on todella paksu ja paperin hinta oli tuohon aikaan pilvissä. Kirjasta on tehty lukemattomia näytelmiä,  radiokuunnelmia ja pelejä. Kuuluisimmat tulkinnat ovat silti varmastikin Peter Jacksonin ohjaamat kolme Taru Sormusten Herrasta -elokuvaa, jotka ilmestyivät vuosina 2001, 2002 ja 2003. Tolkien on suunnitellut Taru Sormusten Herrasta -maailman pienimpiä yksityiskohtia myöten ja kirjat sisältävät mm. yksityiskohtaisen kartan alueesta. Mytologinen maailma ja omaperäinen pieni hobittien kansa tuli lukijoille tutuksi jo trilogiaa edeltävän Hobitti-kirjan myötä. Tolkienin luoman maailman historiasta taas kertovat erilliset teokset Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja, jotka Tolkien ja hänen poikansa Christopher kokosivat Tolkienin muistiinpanojen pohjalta.

Taru Sormusten herrasta -trilogiassa riittää seikkailua ja dramaattisia käänteitä, mutta myös runsaasti lämmintä huumoria ja ystävyyttä. Tarinan alussa ollaan hobittien asuttamassa Konnussa, jossa jo aiemmassa kirjassa seikkaillut hobitti Bilbo Reppuli tekee valmisteluja 111. syntymäpäiväänsä varten. Juhliin ilmestyy yleisöä runsain määrin ja Bilbon juhlapuhe huipentuu siihen, että puheensa lopuksi hän pujottaa sormeensa näkymättömyyden tarjoavan Mahtisormuksen ja katoaa. Hobitit inhoavat lähtökohtaisesti kaikkea seikkailua, joten Bilbon katoaminen on pienimuotoinen skandaali. Bilbo itse saa tietää vasta vuosia myöhemmin, että kyseessä on vaarallinen sormus joka pyrkii johdattamaan kantajansa pahuuden puolelle. Bilbon kadotessa hänen omaisuutensa jää hänen nuorelle sukulaispojalleen Frodo Reppulille. Velho Gandalf lähestyy Frodoa ja kertoo hänelle Bilbon sormuksen vaarallisuudesta. Frodo on pakotettu lähtemään Konnusta etsimään Bilboa. Myöhemmin hän saa tehtäväkseen lähes mahdottomalta tuntuvan sormuksen tuhoamisen. Frodon kanssa matkalla lähtevät hänen kolme uskollista ystäväänsä, jotka muiden hobittien tavoin välttävät seikkailuja, mutta ystävyys osoittautuu vahvemmaksi voimaksi. He joutuvat toinen toistaan hurjempiin seikkailuihin ja vaaroihin, mutta tapaavat myös liittolaisia. Tehtävän tärkeys kirkastuu Frodolle, mutta samalla sormuksen tuhoaminen käy ajatuksena vaikeammaksi sen ottaessa hänestä tiukemman otteen. Viimeisen kirjan lopussa käsitellään paljon myös luopumiseen liittyviä teemoja.

John Ronald Reuel Tolkien työskenteli kirjailijanuransa ohella englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hän oli kiinnostunut erilaisista mytologioista kuten mm. muinaisenglantilaisesta Beowulfista, muinaisislantilaisesta Eddasta ja Kalevalasta. Hän oli myös kiinnostunut eri kielistä ja opiskeli mm. ranskaa, saksaa, latinaa, kreikkaa, muinaisenglantia, kymria ja goottia. Hänen ensimmäinen teoksensa Hobitti eli sinne ja takaisin sai lämpimän vastaanoton ja kustantaja pyysi häntä kirjoittamaan teokselle jatkoa. Sormuksen tarinan ohella Tolkien kirjoitti myös satuja, jotka noudattivat perinteisempää muotoa. Hän julkaisi mm. sadut Maamies ja lohikäärme ja Seppä ja satumaa. Tolkienin kuoltua 80-vuotiaana vuonna 1973 julkaistiin vielä hänen jäämistöstään löytyneet kolme satukirjaa. Taru Sormusten Herrasta -teoksen ilmestyttyä C.S. Lewis ehdotti Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Komitean mukaan Tolkien ei kuitenkaan kirjoittanut tarpeeksi korkealaatuista proosaa. Trilogia oli kuitenkin taloudellinen menestys, erityisesti Yhdysvalloissa. Tolkienin oli naimisissa koko elämänsä ajan saman naisen kanssa, johon hän rakastui jo 16-vuotiaana ja he saivat neljä lasta. Tolkienin ja hänen vaimonsa rakkaustarina muistutti kirjailijaa Berenin ja Lúthienin tarinasta. Edith Tolkien kuoli kaksi vuotta ennen miestään ja Tolkien kaiverrutti hänen hautakiveensä nimen Lúthien. Tolkienin omaan hautakiveen on kaiverrettu Beren.