January 31, 2017 2 min to read

Agatha Christien fanipohja on edelleen vahva

Category : auditoriumkirjat

Dekkarimaailman kruunamaton kuningatar Agatha Christie loi joukon rakastettavia henkilöhahmoja ja jännittäviä juonenkäänteitä, mutta oli aikamoinen mysteeri itsekin. Hänen kuolemastaan on nyt kulunut 41 vuotta, mutta Christie kuuluu edelleen maailman luetuimpiin kirjailijoihin ja hänen teoksistaan nauttivat niin nuoret kuin vanhemmatkin lukijat. Christien teoksille on tyypillistä taitavasti punottu juoni, joka hämää lukijaa alusta asti. Hänen kirjoissaan rikoksia ei ratkota väkivaltaa käyttämällä, vaan ratkaisua haettaessa turvaudutaan harmaisiin aivosoluihin. Erityisen tunnettuja hahmoja Christien kirjoissa ovat muhkeaviiksinen, belgialainen herrasmiesetsivä Hercule Poirot ja iäkäs ja herttainen neiti Marple. Vaikka hänen henkilöhahmonsa tunnetaan ympäri maailmaa, ei Christiestä itsestään tiedetä läheskään niin paljon, osin hänen omasta tahdostaan.

Agatha Christie syntyi melko varakkaaseen perheeseen, mutta perheen isän sijoitukset menivät pieleen ja perhe ajautui rahavaikeuksiin, jota isän kuolema myöhemmin pahensi. Nuorena hän haaveili oopperalaulajan urasta, mutta nautti myös kirjoittamisesta lapsesta asti. Ensimmäiset julkisuuteen tulleet teokset olivat vuonna 1901, sillä tällöin Christien runo julkaistiin paikallisessa lehdessä. Ennen kuin Agatha Christien ura lähti kunnolla käyntiin, hänen sisarensa Madge tunnettiin pitkään perheen kirjoittajalahjakkuutena, sillä hänen novellejaan julkaistiin Vanity Fair -lehdessä. Nuoruudessaan Christie vietti runsaasti aikaa seurapiiritapahtumissa ja matkusteli Egyptissä ja Rankassa, sillä ulkomailla eläminen oli edullisempaa kuin kotona Ashfieldissa. Vuonna 1914 Christie avioitui kuninkaallisten ilmavoimien upseerin Archibald Christien kanssa, mutta jatkoi kirjoittamista aktiivisesti myös avioliiton solmittuaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Christie työskenteli sairaanhoitajana ja apteekissa ja kiinnostui sitä kautta myrkyistä. Hän hyödynsikin apteekissa oppimaansa jo ensimmäisessä romaanissaan, vuonna 1920 julkaistussa Stylesin tapauksessa jossa varakas leski joutuu myrkytetyksi.

Vuonna 1926 mysteerit tuntuivat siirtyneen Christien omaan elämään. Hänen aviomiehensä pyysi avioeroa, sillä hän oli rakastunut toiseen naiseen. Christielle tämä oli raskas isku ja hän katosi kotoaan 3. joulukuuta. Hänet löydettiin 14. joulukuuta suuretsintöjen jälkeen. Hän oli koko tuon ajan ollut kirjautuneena harrogatelaiseen majataloon nimellä Teresa Neele. Hotellin henkilökunta oli tunnistanut dekkaristin jo useita päiviä aiemmin, mutta he eivät olleet halunneet ilmoittaa poliisille asiasta. Iltapäivälehdet innostuivat asiasta ja Christien avio-ongelmia puitiin ympäri maata. Tämän jälkeen hän on ollut hyvin tarkka yksityisyydestään.

Rikoskirjailijoita syytetään usein siitä, että he eivät paneudu riittävästi henkilökuvaukseen. Myös Christie on saanut osansa kritiikistä, mutta hänen kirjojensa mielenkiintoiset ja jännittävät juonet korvaavat mahdolliset puutteet henkilökuvauksissa. Christien kuuluisin henkilöhahmo Hercule Poirot esiintyy yli 30 romaanissa ja yli 50 novellissa. Hänen tunnuspiirteensä on munanmuotoinen pää ja hänen ulkomuotonsa on varsin keikarimainen, lisäksi hän on luonteeltaan pikkutarkka ja turhamainen. Poirot kärsii siitä, että hänen ulkomuodolleen nauretaan ja Christie tekee lempeää pilkkaa englantilaisten ulkomaalaisia kohtaan tuntemasta epäluulosta. Poirot ratkoo rikoksia keskustellen ihmisten kanssa ja esittäen toisinaan varsin yllättäviä kysymyksiä. Kun viimeinen Poirotista kertova kirja, Esirippu. Poirotin viimeinen juttu., ilmestyi vuonna 1975 New York Times julkaisi etusivullaan Poirotin kuolinilmoituksen.

Poirotia ehkä hieman sympaattisempi ja hömelömpi hahmo on St. Mary Meadin kylässä asuva vanhempi neiti Marple. Hän esiintyy kahdessatoista romaanissa ja kahdessa novellikokoelmassa. Neiti Marplen vahvuuksia ovat viaton ja luottamusta herättävä olemus, hyvä ihmistuntemus ja terävä äly. Neiti Marplen on helppo kulkea epäiltyjen perässä, sillä kukaan ei osaa suhtautua epäluuloisesti lempeään ikääntyneeseen naisihmiseen. Neiti Marple on kuitenkin nähnyt paljon pahaa pienessä kotikylässäänkin, eikä hän luota ihmisiin. Lisäksi useissa kirjoissa esiintyvät Scotland Yardin tarkastajat Japp ja Battle ja salaisen palvelun eversti Race.